tästä näkyy välillä jänniä ”tietoja”, eli arvailuja. Pistän siis tähän dataa näkyville
Oheisessa kuvassa julkaisemieni äänitteiden toistomääriä kuukauden ajalta eri sähköisissä kanavissa ja niistä maksettuja korvauksia. Mikä tässä selkeästi näkyy, niin ei se musiikin julkaisutoiminta mikään kultakaivos noilla soittomäärillä ole, voisin sanoa että ilman ahkeraa keikkailua ja määrätietoista mainostusta on aika kalliista harrasteesta kyse. Eli artisti maksaa.
Mahdollinen radiosoitto ja muu julkinen käyttö ja keikkavedoista koituvat soittokorvaukset eivät näissä luvuissa näy, niistä hillot tilittyvät toisia kanavia pitkin suoraan tekijöille, eli tässä näkyy vain sähköiset tötteröt ja ne muut tuutit, mistä julkaisu on kuultavissa.
(onpas muuten tosi hankalaa editoida tuota kuvaa tabletilta)
Keinoäly vastasi tuossa esimerkissä sävellyksestä, sovituksesta, soitosta ja laulusta. Kuullut sanat syntyvät ihmisavusteisesti kirjoittamalla
Yllättävän uskottavaa tekevät, mokomat, mutta ns osumaprosentti on vähän hajanainen.
Parasta jälkeä tulee, kun itse tekee sanoituksen ja kokeilee eri musiikkityyleillä, kunnes lopputulos tyydyttää.
Toinen lähestymistapa on sitten, että kirjoittaa pelkän suorasanaisen kehoitteen, mitä tahtoo musiikissa käsiteltävän ja odottaa, mitä bittibiisinikkarit saavat aikaan.
Ne, missä on enemmän omaa osuutta sanoituksessa ja musiikin tyylillisessä ohjeistuksessa mukana ja ovat kelvolisia tarkoitukseensa, menevät mm asiakasprojekteihin, niistä ei nyt, vielä, sen enempää, paitsi ehken tämä, esimerkki loivassa kesäflunssassa kuvattu ja editoitu ajankuva:
nyt oli ainakin matkan ja peräti kahden yöpymisen määrällä mitaten pitkä videostriimauskeikka.
Piti lähteä ihan Vantaalle Sokos-Hotelli Flamingoon asti. Hommana EEAC-seminaarin Av- toteutus Flamingon Eventi-tilassa. Hotellin 9. kerroksessa on kohtuu hulppeat maisemat ja kerroksia riittää hissin nappien mukaan vielä kolme tuosta ylöspäin.
Suurin plussa, että Eventi on samassa talossa ja että tilan roudaus tapahtuu samasta tasosta, eli keikka-auton saa oven eteen, kunhan keksii, mistä ajoramppiin pääsee, sillä opasteita ei ollut laitettu näkyville, mutta kuten yleensäkin näillä keikoilla, kun ajaa kielletystä paikasta, vain huoltoajon suuntaan, pääsee perille 😉
Tai joku virkapukuinen tulee kertomaan, minne pitää mennä. Tällä kertaa ei tullut.
sen sijaan laukesi palohälytys ja koko kompleksi tyhjennettiin asiakkaista. Palokunnan annettua kolmen vartin ulkona seisoskelun jälkeen luvan palata sisälle, olikin oikein hyvä lämmitellä roudaamalla vehkeet framille ja pistää tuplavauhdilla setti pystyyn aamulla alkavaa vetoa varten
Systeemi oli jännä ajaa, pienestä johdollisesta kosketuspanelista hallittiin valoja ja verhoja ym teknologiaa, mutta ei mitään merkkivaloja tmv osoittimia esittämässä järjestelmän tilaa hallintavekottimeen päin.
Katossa on varsin kattava setti Nexuksia ja viivelenkki hoitamassa audioasiaa.
Lisäksi että kaikki valot, äänet ja videot ajettiin sisään salin etuosassa, liki keskellä, olevan pylvään takapinnalta, kuvassa valkokankaiden välissä, aiheutti tilan muoto ja koko paljon ja pitkiä kaapelivetoja, jotka piti gaffateipata lattiaan, sillä olivat paitsi kulkureiteillä, myös turhan hyvin yleisön näkyvillä. Talon vakioseppä neuvoi käyttöönotosta, että osa seinärasioista on himpparin takana ja niitä ei ole mitenkään merkitty, eli sietää olla varuillaan, mistä sähkönsä ottaa.
Kuvassa teippausta ei ole vielä tehty, mutta kaapelit saatu jo asettumaan siististi. Kamerat olivat 50m SDI- kaapelien perässä ja melkein näytti, että veto seinävieriä pitkin ei onnistu, eli mitta ei riitä, mutta onnistuihan se, kun hieman mietti ja suoristeli muutamia sykkyröitä. Oma konttori piti pistää tuohon että saatiin signaali talon settiin, muuten olisin ollut takarivissä yleisöltä piilossa.
Oma kikkailunsa oli saada esitysmateriaali sekä tykeille, että videojärjestelmään etäosallistujia varten. Sitä varten setissä oli ylimääräinen mikseri ja nippu signaalinmuutimia ym kikkailuja SDI/HDMI- maailmoiden välillä.
Tuo signaalin reitti talon järjestelmään oli kyllä tietynasteinen jännäkakan paikka, kun ”perinteisesti” kytkentä tapahtuu jostain vähemmän keskeiseltä paikalta ja/tai vaihtoehtoja on useampi. En tiedä, mitä oli tehtäessä ajateltu, mutta nyt näin.
Yksi eksoottisempi luennoijan kannettava (tabletti?) ei suostunut toistamaan HDMI-sovittimellaan järjestelmään ääntä, mutta mentiin perinteisellä ja käänsi puhemikrofoninsa laitteen kaiuttimiin videoiden ajaksi. Yksinkertaiset ratkaisut toimivat edelleen, mikä on helpottavaa.
Kotimatkalle tuli pari käyntiä kiinnostavissa kohteissa, niistä joskus myöhemmmin lisää, kunhan prosessit etenevät esiteltävään kuntoon.
Olipa pitkästä aikaa ihan tavallinen videokeikka, eli tilattiin tallentamaan koulutusvideota.
Nyt vähän etäisemmille, mutta silti tutuille, kunnaille, eli Vantaan Itä-Hakkilaan, Aikakeskuksen tiloihin. (asiakkaan nimi jätetty tarkoituksella pois)
Tuttu sinällään, koska nuoruus tuli vietettyä liki hoodeilla, eli Hakunilassa, ihan siinä vieressä.
Asiakkaalla oli koulutustilaisuus ja se haluttiin tallentaa intraan laajempaan jakeluun, koska kaikki kohderyhmiin kuuluvat eivät aina pääse paikalle, eli nyt ei striimattu mitään, eikä mihinkään.
Hienon paikan olivat saaneet, entisestä Pyhän Annan lastenkirkosta, remontoitua.
Koska reissasin paikalle junakyydillä, niin kamppeet piti pakata varsin kompaktiin nippuun, eli yhdessä muovisalkussa oli kaksi videokameraa tarvikkeineen, tallennin, kaapeleita, kuulokkeet, jne jne. Sovittelu vaati hieman kokeilua ja pähkäilyä, mutta lopulta kaikki sopi ja salkku sulkeutui ilman voimankäyttöä. Lisäksi jalusta olalle, reppu vaihtovaatteilla ja yöpymiskamppeilla selkään ja ukko junaan.
Tikkurilassa kiipesin kyydistä ja hotelliin.
Paljon ovat hoodit muuttuneet 35 vuoden myötä.
Vähän ehdin aamulla ennen keikalle menoa käydä tallustelemassa kylällä ja kummastelemassa kehitystä.
