Sähköasiaa

Nämä PA-vehkeet toimivat sähköllä ja se vaatii sitten niitä sähköjohtoja. Tässä niistä jokunen sananen.

Tiesitkö ettet saa tehdä kaverille jatkoroikkaa? Itsellesi kyllä.

Sähköjohdot, eli jatkot

Perusohje 1: Kunnon musta kumikaapeli on aina valkoista kotijohtoa parempi. Se kiiltävä ja muovisen tuntuinen ei sitten ole kunnollista kumikaapelia.

Perusohje 2: kytkimellä varustetut jatkojohdot menevät rikki, aina kiusallisella hetkellä, kun varakappaleita ei ole saatavilla

Perusohje 3: katso, ennen ostopäätöstä, kuinka paljon johdossasi on neliöitä sähköä varten.

Monesti tarjouksessa myydään 1,5mm², jopa 0,75mm² johtoja.

Niistä ei raskaassa sähkönkäytössä, mitä äänityö valitettavasti on, ole oikein mihinkään.

Herra Ohmista johtuen ohut johdin ei jaksa kuljettaa sähköä lävitseen vähänkään isomman kulutuksen tarpeisiin, vaan muuttuu vastukseksi, eli lämpiää ja lämmetessään vastustaa virrankulkua vielä enemmän ja siksi lämpeää lisää ja ja..

Optimi verkkovirralla työskenneltäessä on 2,5mm² kaapeli.

Taas Herra Ohmista johtuen se on myös aikalailla maksimi, sillä yleisin sulakekoko on 16A (amperia).

Laskukaavaa soveltamalla selviää, että 230V jännitteellä ja 16A virralla voidaan saada seinätöpselin maksimikuormaksi 230×16= 3680W. Tämä siis huipputehona. Siksi vähän isommissa seteissä mennään kolmivaihevirralla, 16A, 32A, 64A, 128A..

Seinästä tulee noin 240V, mutta annetaan hieman pelivaraa, jos on vaikka vähän vanhemmat sähköt kyseessä ja seinärasiat kuluneet käytössä.

Ja johdot suoriksi ja siististi.

Ihan peruskoulun fysiikkaa: jokainen johdin aiheuttaa sähkö- ja magneettikentän. Jos siinä johtimessa kulkee vaihtosähköä, nämä häiriökentät sykkivät.

Ja äänisignaali äänijohdossa on vaihtosähköä ja verkkovirta sähköjohdoissa on vaihtosähköä. Vahvempi niistä on koko ajan yrittämässä kiusaamassa pienempäänsä, eli aiheuttamassa häiriöitä. Ilmiö vahvistuu jos johdot ovat kelattuna/sykkyrässä ja sekaisin keskenään.

Nykyiset äänilaitteet ovat melkoisen tunnottomia tälläisille häiriöille, mutta niitä esiintyy edelleen.

Siksi johdot mahdollisimman suoriksi ja siisteiksi. Ja jos vain mahdollista sähkövedot eri suunnasta kuin äänijohdot, mielellään suorassa kulmassa tosiinsa nähden.

Tähän vaan pääsee keikkatilanteessa aika harvoin, sillä lava on täynnä erilaisia virtalaitteita ja vahvistimia ja niiden seassa kiemurtelevat signaalijohdot ne vasta ovatkin solmussa.

Ja Jatkojohtohässäkkää kuriin

Tilannehan on lavalla yleensä se, että eri mittaisia ja värisiä & kuntoisia jatkoja luikertelee edes takas, osassa edelleen se pyöreä, maadoittamaton pistoke, josta on reilusti vuoltu palaa pois, että sopii suojamaadoitettuun rasiaan.

Niiden ja muuten rikkinäisten jatkojen ym virtavehkeiden kanssa viisas Äänihenkilö ei tee töitä.

Jos sähkölaitteista puuttuu palasia, tai näkyy paljaita johtoja se on hengelle vaarallinen, se pitää poistaa käytöstä. Heti. Vastuu vahinkotapauksessa on sen, jonka olisi pitänyt huomata asia/kytki vehkeet, eli yleensä miksaajalla, joka puuhasi lavarakennnuksen kanssa. Tai sen juuri remmiin tulleen lavahenkilön.

Itse lopetan yhteistyökyvykkyyden heti ja siihen paikkaan, jos rikkonaista ei vaihdeta ehjään/sopivaan.

Vaihtovirran roplematiikka on sen taajuus, 50Hz, joka on ikävän lähellä sydämen omia toimintataajuuksia. Ja joka kerta kun se vaihtaa suuntaa, lihakset koristuvat uudestaan. Eli jänniteisestä osasta ei pääse välttämättä kovin helposti irti.

Phantomvirran 48V jännite ei ole paljoa, mutta se virta, eli amperit (A) on ne tappavat ja jo 60mA (=Amperin tuhannesosia) on melkoisen takuuvarma tappava määrä. Vähän riippuen, minkä kehonosien läpi kulkee.

Modernin musiikin historiassa on jo ihan tarpeeksi sähköön kuolleita esiintyjiä, eli ei lisätä sitä määrää eihän?

Toinen huono yhdistelmä, vaikka miten olisi hyvät äänivehkeet ja hienot puitteet on muuten sitten kasteallas ja konkkamikki. Eli ratkotaan se mikkikysymys niin, ettei jännitteisiin osiin ole mahdollista koskea märin käsin, edes vahingossa?

Sateiselle kesälle ei voi mitään, mutta varautuminen ei paljoa maksa.

Jos epäilyttää joku laite, niin kosketa sitä varovaisesti ensin kämmenen selkäpuolella. Jos saat siitä sähköiskun tempautuu käsi lihaskouristuksen vuoksi poispäin.

Jos laitteita käyttäessä ja niihin koskiessa tulee koko ajan sellainen pikkuisen kutiseva olo, on syytä ottaa hieman etäisyyttä. Laitteen runko saattaa olla jännitteinen ja esimerkiksi vioittuneen, tai puuttuvan, maadoituksen vuoksi vuotava sähkö etsii helpointa reittiä maaahan. Tämänkin vuoksi ne vuollut, tai muuten murjotut pistokkeet eivät kuulu viisaan äänihenkilön käyttöön. Eivätkä etenkään ns ”nollatut” seinärasiat, joista maadoitusliuskat on poistettu, tai teipattu.

Käytännön esimerkkejä

• Olimme keikalla ”legendaarisessa” Ilosaaressa, tosin sisätiloissa, isossa salissa.

  Joka kerta kun satuin edes hipaisemaan valomiestä sain ”sormilleni”. Etenkin, jos koskin samalla äänipöytään. Pistin syyn kuivalle pakkaskelille, kunnes kaivoin yleismittarin esile ja mittasin jännitteen mikserin metalliosista valo-ohjaimen runkoon. Mittarin mukaan eroa oli 80V. Koska tilanteelle ei siinä voinut mitään, pidimme loppukeikan hieman suurempaa väliä.

  Syytä ongelman ei löytynyt.

• Joskus ”uran” alkuvaiheilla miksasin puhetilaisuutta ja mikseri oli sijoitettu salin seinälle, ison vesipatterin viereen. Ilmeisesti kaapelien pituuksien, tai silkan esteettisyyden vuoksi.

  Joka tapauksessa ajoittain oli mukavaa nojailla lämpöiseen patteriin leppeässä tilaisuudessa. Kunnes nojaillessani kurottauduin samanaikaisesti säätämään. Ikävä sähköinen pörähdys kädestä olan kautta patteriin kavalsi jostain vuotavan sähköä ihan kiitettävästi.

  Loppukeikka menikin ryhdikkäästi istuen. Myöhemmin kuulin tilanteen olleen talossa tiedossa, mutta siihen ei vain oltu puututtu, kun sitä ei pidetty tärkeänä.

  Ihan kukin valitsee itse, tahtooko riskeerata – itse en enää lähtisi yrittämään.

Jatkojohtojen käyttövinkkejä

Jokunen käytännön kautta syntynyt idea, saa soveltaa

• Merkkaa jatkojohtojen päät selvästi, eli esim numeroimalla ne.

  On paljon helpompi sanoa vaikka viulistille, mihin jatkojohtoon saa tunkea tablettinsa laturin, kun siinä on selvä numero- tai kirjainmerkintä. Värien kanssa ongelmaksi tulee lavavalaistus, sillä esimekiksi punainen muuttuu mustaksi vihreässä valossa

• Johdot vedetään ”puumaisesti”, eli seinärasialta/lavaboksista yksi jatkojohto, johon kytketään jatkojohtoja. Niiden perään ei enää laiteta kuin käyttölaitteita, eli se max 2 jatkojohtoa peräkkäin
• Kelalla olevat johdot lämpeävät yllättävän hyvin. Eli jos ”jojoon” jää yli 2 kierrosta, vedä nekin ulos ja vedä johto siististi.

  Olen ollut oikein onnistuneesti sulattamassa parinkymmenen asteen pakkasessa keikkabussin lämmitysjohtoa syvälle hankeen. Johto oli keikan jälkeen tarkastellen aika mielenkiintoisen näköinen

• Liitospisteet lämpenevät. Eli jos mennään verkkovirralla, saattaa seinärasiassa oleva pistoke sulaa. (tehty) Samaa lämpenemistä tapahtuu myös jatkojohdoissa, siksi tehdään jatkaminen puumaisesti
• Itsetehtyjä jatkojohtoja ei sitten käytetä, ellet ole sähkäri, joka saa tehdä niitä ja luovuttaa kuluttajakäyttöön.

  Sähköturvallisuuskeskuksen ohjeistus aiheesta ei ole kirjoitettu turhaan, mutta koskee vain omaan käyttöön tehtäviä, ei keikkakäyttöön kasattuja.