koronakriisin torppaamaan äänielämään on syntynyt hieman elämää parista äänitysprojektista, joista ei nyt vielä sen isommin, koska ovat vielä pahasti keskeneräisiä, mutta hienoa tuppaa tulemaan, kun on osaavat tekijät soitto- ja lauluhommissa.
Siinä välissä on tehty lähinnä omaksi iloksi ja harjoitteluksi videoita. Ja olihan se myös heinäkuun alussa se kauden ensimmäinen liveveto ja heti torilla. Mikä oli ihan kiva. Seuraavasta maksullisesta keikasta ei ole tietoa.
Hieman ukon ruosteisuus livejutuissa kiusasi aloitusta, mutta kyllä se sieltä löytyi, kun malttoi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Erittäin hyvää vaihtoehto studiossa kököttämiseen.
Etenkin, kun kymmenvuotias iMac, mikä on tähän asti palvellut pääedittinä päätti, että se yhteistyö oli nyt ja tässä, eli kovalevy kilahti. Kone on nyt palasina pöydällä odottamassa viimeisiä Amazonista tilattuja osia, joita ei saanut kotimaasta kohtuudella ja järjelliseen hintaan.
Koneen päivitys on ollut kyllä tehtävälistalla jo jonkun aikaa, mutta ovat mokomat aika arvokkaita ja koronatilanteen torppaus keikkoihin katkaisi tarpeellisen tulorahoituksen melkoisen tarkkaan. Tässä on keikuttu 2012 mallisella mac book prolla etiäpäin. Siihen tuli heitettyä ssd-levy sisään joku aika sitten ja kohtuu rivakaksi muuttui, eli jos nyt vielä joku hetki sinnitellään sen kanssa. Kun ei parempaan kykene.
Erilaisia koronatukia on tullut haettua, mutta pienpajan pienuus ampuu nyt nilkoille ihan täyslaidallisia. Se tulee joka välissä vastaan, että pitäisi olla kiinteitä kuluja, eli vuokria ja palkkoja ja 20 t € liikevaihto, että voisi saada edes jotain. Tai oy nykyisen toiminimen sijaan Ja koska ei ole, niin voi voi. Reaaliteetti on kuitenkin, että kaikki kuivui kasaan, koko ”teollisuudenalalla”, eikä elpymisestä entiseen näy merkkejä.
Olisin tukirahoilla, ees parilla tonnila, voinut vaikka päivittää tietokonekalustoa, kuten tuon nyt hajonneen pöytäkoneen tähän aikaan. Vaikka vähän käytetyllä koneella. Ihan vaan valmiiksi kun tilanteet korjaantuvat.
Siihen ei ole enää vähään aikaan saanut päivitettyä käyttöjärjestelmää ja sitä kautta jotkut tarvitsemani softat eivät siis pelaa siinä. Kuten vaikka Final Cut Pro X, jolla tekisin mieluusti isommat videotyöt. iMovie on ihan hyvä, mutta ei sekään ihan kaikkeen taivu. Läppäri haukkoo vähänkään suuremman videoprojektin kanssa henkeä melkoisen tehokkaasti. Onneksi äänityssofta jaksaa puksuttaa vanhuksessa kiitettävällä teholla, vaikka on siinäkin rajat helposti eessä. Midi-projektit kyykyttävät masiinan laakista, eli niitä ei voi tehdä. Onneksi ei ole edes tarjottu, on niin tuntematon maa.
Jos homma ei elvy ripsakkaan, tai tule toimivaa avustusohjelmaa pienpajalleni, pitää pikku pakosta pistä äänipuolen pillit kokonaan pussin vuodenvaihteessa.
Ensi vuonna olisi tullut kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun ensi kertaa olin äänentoistotehtävissä ja mieli olisi ollut jatkaa, niin kauan, kuin kunto kestää ja keikalle pyydetään.
Sentään jotain uutta on edessä: Ilmoittauduin ja pääsin syksyllä alkavalle Humakin avoimen puolen etäkurssille, jolla opetetaan erilaisia videojuttuja – sitä oottaissa mennään nyt.