videointia ja vähän ääntä
Tämä on raadollista, mutta valitettavan totta: tyhjällä humpalla myy.
Juuri eilen tuttu muusikko soitteli ja pohdimme tätä, että nykymusiikissa ei ole paljon sisältöä. Ei melodioissa, eikä sanoituksissa. Ja sitten aamun posteissa on tämä Brett Dominon video. Ensin tulevat ohjeet ja sitten itse biisi, tehtynä juuri niillä ohjeilla.
Jätän tän nyt tähän ja poistun studioon kokeilemaan videon kikkoja.
Artistilla tuppaa olemaan musiikissaan aina jokin sanoma. Sitä kutsutaan lyriikaksi. Useasti se liitetään artistin omiin arvoihin.
Tai etenkin ne muusikot…
Tuosta ameriikaksi kepeää luonnehdintaa, eli ei vakavamielisille:
https://chris-lamb.co.uk/posts/the-truth-about-orchestral-players
niin tuttu huuto.. ja mitä äänimies tekee? Paitsi saa itkupotkuraivarikohtauksen ja twiittaafacettaaistagrammaa ahdistuksen somemaailman iloksi.
Hän ei ainakaan ruuvaa alarekisteriin lisää paukkua –> menee suttuiseksi. Siellä on jo matskua ihan tarpeeksi.
Hän ruuvaa diskanttiruuvia ja alinta bsso-osastoa pienemmälle(!) ja avaa hissuksiin osastoa 1-3kHz.
Siellä se vasaran ”napse, eli kaivattu potku luuraa. Vähän riippuu, miten rumpu on mikitetty ja viritetty + onko kalvot oikeassa kireydessä, mutta parisen db:tä korostusta ja pyyhkäisy parametrisella ao alueella yleensä luo halutun lisärytkeen. Virppaan voi yrittää hakea napsua noin 400Hz nurkilta.
Jos setti menee ihan puuroksi, leikkaa 250Hz nurkilta.
Eli näillä pikaevähillä kesän keikoille.