Molemmissa on puolensa ja ongelmansa. Ei voi mitään.

Jäin miettimään tätä, kun yritin taannoin livetilanteessa äkkiseltään luoda lauluun geitatun viivesysteemin ns sidechain-kytkennän Allen &Heath QU-24- digikonsolissa ja se ei onnistu siinä haluamallani tavalla ilman kikkailua ja signaalin uudelleenreititystä konsolista ulos ja takaisin sisään. Konsolissa on kyllä sisällä efektimylly, missä ao ominaisuus on, mutta tottumuksesta olisin tehnyt sen itselleni helpoimmalla tavalla, lähinnä laajemman kontrollin vuoksi.

Studiossa se olisi ollut muutaman hiirenklikkauksen takana. Presonuksen Studio One on erittäin suositeltava studiosofta. Jo ilmaisversiolla tekee paljon. Ja täysversion integroitu masterointiosio on nannaa pienstudiolle. Eikä ole ees kallis.

Kotistudion etu on, että työmatka on lyhyt ja kevyt.

Keikalla etuna on kontaktit oikeisiiin ihmisiin.

Studiossa voi aina painaa ”Undo”, keikalla ei koskaan

Keikalla voi kokeilla erilaisia mikityksiä, ns lennossa, studiossa on sidottu jo tehtyihin ratkaisuihin. Ei ole ihan helppoa soittaa artistille perään, että ”..koukkaas takas, otetaan se sun osuus sittenkin toisella tavalla, tää meni ihan puihin..”

Projektistudion kasaaminen on sama, kuin roudaisi kokonaisen keikan. Ja vaadittava keskittyminen itse prosessiin vähintään yhtä intensiivinen kuin keikka vaan voi olla.

Studiossa voi kokeilla liki loppumattomiin erilaisia kompressoreita ja efektejä ja muita sekoittimia ja säätöjä, tehdä vireen- ja taimauksenkorjauksia.. Keikalla on pärjättävä silä, mitä saa heitettyä soppaan sekaan, jos ei ole ollut aikaa hinkata detaljeja ihan millileen ennakkoon linjaan ja kaikki toimii suunnitellusti.

Jos on pakko valita…  Teen mieluiten ääniduunia elävien ja osaavien ihmisten kanssa. Eli liki sama, ollaanko liikkeellä livevedossa, vaiko äänitysmielessä. Sisältö ratkaisee.