Archives for : Huumori

Kuinka tehdä breikki musamarkkinoille

Tämä on raadollista, mutta valitettavan totta: tyhjällä humpalla myy.

Juuri eilen tuttu muusikko soitteli ja pohdimme tätä, että nykymusiikissa ei ole paljon sisältöä. Ei melodioissa, eikä sanoituksissa. Ja sitten aamun posteissa on tämä Brett Dominon video. Ensin tulevat ohjeet ja sitten itse biisi, tehtynä juuri niillä ohjeilla.

Jätän tän nyt tähän ja poistun studioon kokeilemaan videon kikkoja.

Ollako studiossa, vaiko keikalla?

Molemmissa on puolensa ja ongelmansa. Ei voi mitään.

Jäin miettimään tätä, kun yritin taannoin livetilanteessa äkkiseltään luoda lauluun geitatun viivesysteemin ns sidechain-kytkennän Allen &Heath QU-24- digikonsolissa ja se ei onnistu siinä haluamallani tavalla ilman kikkailua ja signaalin uudelleenreititystä konsolista ulos ja takaisin sisään. Konsolissa on kyllä sisällä efektimylly, missä ao ominaisuus on, mutta tottumuksesta olisin tehnyt sen itselleni helpoimmalla tavalla, lähinnä laajemman kontrollin vuoksi.

Studiossa se olisi ollut muutaman hiirenklikkauksen takana. Presonuksen Studio One on erittäin suositeltava studiosofta. Jo ilmaisversiolla tekee paljon. Ja täysversion integroitu masterointiosio on nannaa pienstudiolle. Eikä ole ees kallis.

2014-11-20 20.12.29

Kotistudion etu on, että työmatka on lyhyt ja kevyt.

Keikalla etuna on kontaktit oikeisiiin ihmisiin.

Studiossa voi aina painaa ”Undo”, keikalla ei koskaan

Keikalla voi kokeilla erilaisia mikityksiä, ns lennossa, studiossa on sidottu jo tehtyihin ratkaisuihin. Ei ole ihan helppoa soittaa artistille perään, että ”..koukkaas takas, otetaan se sun osuus sittenkin toisella tavalla, tää meni ihan puihin..”

Projektistudion kasaaminen on sama, kuin roudaisi kokonaisen keikan. Ja vaadittava keskittyminen itse prosessiin vähintään yhtä intensiivinen kuin keikka vaan voi olla.

Studiossa voi kokeilla liki loppumattomiin erilaisia kompressoreita ja efektejä ja muita sekoittimia ja säätöjä, tehdä vireen- ja taimauksenkorjauksia.. Keikalla on pärjättävä silä, mitä saa heitettyä soppaan sekaan, jos ei ole ollut aikaa hinkata detaljeja ihan millileen ennakkoon linjaan ja kaikki toimii suunnitellusti.

Jos on pakko valita…  Teen mieluiten ääniduunia elävien ja osaavien ihmisten kanssa. Eli liki sama, ollaanko liikkeellä livevedossa, vaiko äänitysmielessä. Sisältö ratkaisee.

 

 

 

Viekö laitteisto miestä, vaiko mies laitteistoa?

tässä on taas tullut seurattua, mitä kaikkea kivaa uutuutta markkinoille tupsahtelee ja kummasti kutkuttaa kamapäivittelyt, vaan…

Tarvitseko oikeasti ihan uuden mikrofoni xyz:n, vaiko pysyttäydyn tutussa merkissä/mallissa? Ei niinkään täysin uusien äänipyydysten hankintamielessä. mutta korvaamaan hajonneita/päivittämään nykyisiä.

Di-box-osastoon tarvitaan lisävalikoimaa, mutta riittääkö yksinkertainen palikka lavalle, vai pitääkö olla eksoottinen vempain, kaiutinmallinnuksella??

Vaiko sittenkin niitä kunnon mikkitelineitä?

Mikserinkin voisi ehkä uusata? Ja räkissä olisi taas tilaa jollekin lisävatkaimelle. Ehkä.

Studiopuolella voisi tarvita jonkun lisäkikkareen?  Kuulokevahvistimia on pakko hankkia, mielellään monikanavaisia.

Vaikeaa on.  Yrittäjän loppuvuoden laitetuskaa lisää kassassa polttelevat jämät menneistä keikoista ja tieto loppuvuoden laskutuksesta karttuvasta potentiaalisista päivitysmahdollisuuksista.

 

Ja mitä kaikkea kivaa kampetta on ihan tuloillaan, kun kohta olisi taas tuotejulkistuksia tarjolla, eli jos satsaa johonkin, onko se juhannuksena jo menneen talven lumia, vai kenkkuaako se jonkun ajurin/firmiksen keskeneräisyyden vuoksi joka välissä solmussa ja käyttökelvoton.

 

Sinfoniaorkesterit ne on jänniä juttuja

Tai etenkin ne muusikot…

Tuosta ameriikaksi kepeää luonnehdintaa, eli ei vakavamielisille:

https://chris-lamb.co.uk/posts/the-truth-about-orchestral-players

%d bloggaajaa tykkää tästä: