KauppaKumpu.Fi

Mikrofonitesti: AKG C314

Mikrofonitesti: AKG C314



AKG C314 Laukku

AKG C314 Laukku

Sen enempiä syventymättä pyydyksen tekniikkaan ja teoriaan, niin lyhyesti koottuna: kytkimellä vaihdettavilla suuntakuvioilla, bassoleikkurilla ja -20db vaimennuskytkimellä varustettu isokalvoinen mikrofoni.

Jos jotakuta tekniset yksityiskohdat kiinnostavat, niin tämän jutun pohjalla on linkki tehtaan omaan materiaaliin. Äänisetä ei ole insinööri.

Hintaluokka 600€ Stereopari sitten tuplasti.

 

Laite saapuu testiin näpsäkässä salkussa, jossa perinteinen kumilankakehto studioon ja mikkipidin keikalle.

img_4566Sekä pieni vaahtomuovinen tuulisuoja, jos grillin ulkonäkö ei miellytä, tai laulaja ei nyt vaan hallitse puhalluksiaan.

Mikrofonin puhallusäänien sietokykyä ei saatu testattua, kun käytetty laulaja osasi hengitysteknikkansa.

Hämäävästi piti ensialkuun pyöritellä laitetta ständissä, että hoksasi, kumpi puoli on se paraatipuoli, eli suunniteltu ottamaan ääntä ensisijaisesti vastaan. Vinkki: yleensä(!)  se puoli, missä on mikin valmistajan logo,  sijoitetaan äänilähteen puolella. Eli tässä tapauksessa mm ne suuntakuviovalinnat jäävät näkyviin ns takapuolelle.

Vaimennin/bassoleikkurinapit taas ovat vastakkaisissa kyljissä, perinteiseen AKG:n tapaan.

Yleensä tämän hinta- ja laatuluokan mikit ja vermeet painavat huomattavasti omiin käpäliin tutumpia budjettiluokan härveleitä enemmän, mutta tämän laitteen osalta lisäpainokikkailuun ei ole ryhdytty.  Eli ensikosketus osoittaa laitteen yllättävän kepeäksi, mutta silti luottamusta herättävän metalliseksi

 laitteeksi.

Joten pikapikaa ripustetaan härveli testiin.

Testimateriaaliksi konttorilla valikoituvat: sähkökitara Epiphonen putkivahvarin kautta, sähköbassoa treenivahvarista (putkikone sekin) ja didgerido ihan silleesti.

Myöhemmin luvassa oli akustista kitaraa ja oopperabassoa flyygelillä.

Ääninäytteet on tehty samanlaisilla piuhoilla suoraan Presonuksen Firewire Projectin kautta Presonuksen Studio Oneen ja materiaali on niin luomua, kun se nyt voi olla, eli eq:t ja kompurat ym pluginit jätettiin käyttämättä, eli soundit ovat, mitä tilanteessa, tilassa  ja mikrofonisijoittelulla irtosi.

Ääninäytteet:

Sähkökitara 1

Sähkökitara 2

Sähköbasso

Didgeridoo

Akustista kitaraa, Reissumies ja kissa intro

Dalandin aariaa Richard Wagnerin oopperasta Lentävä Hollantilainen


Mielipiteet ja kokemukset testikohteesta

314:n on kivan kokoinen, neutraalin värinen ja nätisti soundaava mikrofoni, joka ei kokeiltujen äänilähteiden perusteella värittele ääntä merkittävästi.

Äänellistä vertailukohtaa on paha kaivaa, kun olen ihan silkka AKG fanipoika ja vaihtoehtoina keikoilla toimi yleensä nippu muita AKG:n mikkejä eri vuosilta ja Oktavan MK 102:t. joskus lainassa Rødeja. Shuret ei vaan soundaa omissa korvissa hyvälltä.

Erona moneen muuhun mikrofoniin 314:n on todella hiljainen. Jos linja suhisee, on vikaa signaalitessä.

Kokeilin asiaa jatkamalla mikkipiuhaa kolmella 9m random kaapelilla kamalaukusta ja edelleen oli hiljaista. Käytetyn äänitystilan ilmastointi oli suurempi suhinanlähde, kuin testikappale.

img_4537

Paperien ja kokeilujen perusteella kestää myös äänenpaineita kiitettävästi, eli vaikka overiksi metallipaja ränttätänttärumpalille.

Myös laulukäyttö luontuu notkeasti.

Jännä lisä on mikin kyljessä pilkottava vihreänä phantomvirran paljastava LED, joka lipsahtaa punaiseksi hetkeä ennen kuin mikrofoni menisi säröille. Sen sijoittelu keikalla niin, että näkyy miksaajalle voi olla haasteellista, mutta helpottaisi ainakin hieman tekemisen tahtia ja ropleemien selvittelyä.

Bassoleikkurin napsautus päälle on sitten myös sitä itteään, eli todella reilu jarru alapäälle. Se vain katoaa jonnekin.

Vaimennuskytkimellä kuristettuna voi olla jo haasteellista löytää liian kuumaa ääntä pyydystettäväksi.

Eri suuntakuviot, 4kpl,  pallosta hertan ja superhertan kautta kasiksi avaavat käyttömahdollisuksia kummasti. Jopa niin paljon että oheinen video nykäistiin kuvassanäkyvällä asettelulla ja kahdeksikkokuviolla laakista sisään. Aikomus oli ihan vaan testimielessä, mutta tuli niin hyvä, että päätettiin pitää.

Vastaavasti toinen video, Wagneria, meni perushertalla.

Aikaisemin esitelty näyte didgeridota otettiin sisään ihan sillä  pallokuviolla.


Harmi tuota on palauttaa Studiotecille, mistä se oli testiä varten saatu lainaan, mutta se nyt vaan ei voi tuon hintaisena jäädä kalustoon, kun syödäkin pitää. Tosin jos hieman voisin venyttää laina-aikaa, niin pääsisi kokeilemaan seuraavalla keikalla livekäytössä mm kannelta ja viulua ja kuoroja..

Linkki AKG:n omaan materiaaliin 314:sta
edit 10.10.2016: niinhän testimikit jäivät käsiin seuraavan livekeikan päälle.

314:n palveli sekä viulun, että rumpusetin overina.  Ja hyvin palveli.

Jos olisi aika piisannut soundchekissä ja kahden perättäisen kuorokonsertin vaihdossa, niin olisin tehnyt koko rumpusetin sillä yhdellä, sen verran lupaavalta pitkin keikkaa kuulokkeilla kuunnellen kuulosti. Harmi, kun ei tullut äänitettyä keikkaa, niin voisi laittaa esimerkkejä.

Comments are closed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: