Tulipa tehtyä radioon ohjelmaa

taaskin tällä teknikon pallilla istuen, oma osa on mikin takana tehtynä aikalailla tappiinsa asti

oli menossa radio-ohjelman studionauhoitus ja kohdehenkilöt ”psyykkasivat” toisiaan avointen mikkien takana uuteen haastatteluottoon.

Kummasti hiveli äänisedän turhamaisuuden syrjää, kun juontaja vakuutti haastateltavaa, että ei niin väliä, miten homma menee, ”kyllä se Timo sen saa hoidettua kuntoon”. Ihan kuin olisin suurimman luokan velho äänitaiteisssa.

Ihan normaalia tuo.  Mikrofonin taakse ”hyytyminen”.  Sen vuoksi en kovin helpolla anna kuulokkeita nauhoitusvaihessa, etenkin kun niilllä ei siinä vaiheessa ole niin tarvetta. Mitä rennommin homma sujuu, sitä kivuttomampi prosessi on.

Optimi olisi, että voisin laittaa nauhoitushärvelin siihen johonkin tyrkylleen ja antaa juttujen edetä. Oikein huippuoptimissa porukka tulisi studioon, huokaisisi juttunsa ja homma olisi purkissa. Alku-/väli- ja loppumusiikki & feidaukset ja Teostoraportti & Ohjelmailmoitus PDF:nä eteenpäin, ftp- laulamaan että ohjelma on radion serverillä ja lasku tilaajalle (sähkö)postiin.

Äänivelhouden taidot sitten on lähinnä Mikki Hiiren taikakirjan tasoa. Ainakin kun editoidessa kuunteli nauhoitusvaiheen sössimisiään. Tosin kun ohjelma tulee ulos, vain paikallaolleet voisivat huomata kohdat, joissa on pitänyt ylenmääräistä hiirirallia ja sorminäppäryyttä harjoittaa.

 

Sinällään aika optimaalista optimointia, että tällä kertaa haastateltavat reissasivat studiokaluston tykö, eikä toisinpäin, kuten yleensä. Kun sai homman nippuun ja valot sammuksiin, saattoi vaappua kotisohvalle kaukosäädin kädessä kertaamaan tehtyä. Mikä on ihan kivaa.

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.