Suuri tasapäistäjä, eli ekvalisaatttori

Tämäkin on niin yleistä tietoa, kuin voi olla, mutta kertauksen vuoksi vielä kerran

 

EQ

 

Äänen tuho, tai pelastus. Korostamalla, tai vaimentamalla eri taajuusalueita voidaan selkeyttää, tai peittää eri osia äänisignaalissa. Liian reipas veivaaminen ylensä on turhaa ja tuhoaa lopputuloksen tehokkaasti.

Raaka jaottelu ja kuvailu.

Jokainen kokee eri taajuusalueet eri tavalla, mutta tuossa karkea esitys

 

20-150 Hz: Alabassoalue.

  • voima, tukevuus.

150-300 Hz: Yläbassoalue.

  • matalaäänisten soittimien sointi.

300-700 Hz: Alakeskiäänialue.

  • huonekaiku, kumina.

700-3000 Hz: Keskiäänialue.

  • informaatioalue.

3-6 kHz: Preesens- eli yläkeskiäänialue.

  • selkeys ja erottelevuus.

6-10 kHz: Aladiskanttialue:

  • äänen kirkkaus.

10-18 kHz: Ylädiskanttialue:

  • kuulaus, avaruus, selkeys.

 

Omat perussäädöt kukin hahmottaa itse, luo oman soundinsa.

 

Kokemus opettaa. Ja tila rankaisee

 

Laulu-/puheääni ei kuulosta selkeältä, voi kokeilla pientä korostusta keskialueelle, noin 2 -2,5kHz, ihan hitusen, jos se kuulostaa kuin korvassa olisi sirkkeli, leikkaa vastaavasti hitusen. Tämäkin vain karkea ohje, sillä myös tila vaikuttaa.

Miksaus kihisee ja kohisee; yläpäästä voi yrittää höylätä pahimpia, myös muut taajuusalueet voivat kohista(!)

Kuminaa ja epäselvyyttä; vähemmän 800Hz (ja alle) tienoilta, olihan bassoleikkuri päällä? Avaa yläpäästä

Kikki” pitää saada paukkumaan; 200-250Hz ripaus korostusta.
Vaikeaa useimmilla analogitiskeillä, ellei käytössä ulkoista eq-laitetta. Vaatii tarkan sijoituksen basarimikille. Helpompi hoitaa mikkivalinnalla ja -sijainnilla

PÖRRRRR; hilaista surinaa: jostain vuotaa verkkotaajuutta. Jos häiriölähteestä ei tule selvyyttä, voi kylmästi yrittää suodattaa  taajuuksia 50/100/15/200Hz.  Ei pelasta tilannetta, mutta auttaa vähäsen. DI-boksi avuksi.

ISO PÖRRRR; maakarva irti jossain signaalitiessä, laite kerrallaan testaten ja piuha/laite vaihtoon.

 

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.